perjantai 24. maaliskuuta 2017

Siivouspäivä

Työt jumittaa ja nenä tukossa ja ääni vain pihisee yskänpuuskien välillä. Onneksi pääsee jo pihatöihin. Aamulla paistoi aurinkokin ja ulkoilmassa on paljon helpompi hengittää. Talon pääty on sula, joten keräilin haravalla koivunoksia kasaan. Pihakierroksella näkyivät ensimmäiset lumikellonnuput! Jouluruusussa on kaksi nuppua, mikä on tuplasti viime vuoteen verrattuna.

Ja sitten sain tehtyä työn, johon tarttuminen on ollut kamalan vaikeaa: puhdistin linnunpöntön.  Taisin jotenkin pelätä, mitä pöntöstä löytyy!? Siellä oli pehmoisennäköinen patja mm. sammalesta ja koirankarvoista. Pesästä on lähtenyt maailmalle kolmen kesän aikana viisi talitiaispoikuetta.







Puhdistaminen oli lopulta todella helppoa, ruuvi vain auki ja etuseinä ylös. Pönttö on niin matalalla, että mitään tikkaitakaan puuhaan en tarvinnut.  Laitoin puhtaalle pohjalle vähän heiniä ja koirankarvoja, koska olen lukenut jostain, että linnut voivat yöpyä pöntössä vaikka ei ole pesintäaika ja sen takia siellä on hyvä olla lämmikettä. Tiaiset eivät ole lukeneet samoja ohjeita, todella epäluuloisina ne kävivät kurkkimassa lentoaukon suulla. En huomannut, uskalsivatko mennä ollenkaan sisälle. Taisivat katsoa, että tuli kovasti lisätöitä tälle keväälle kun pesä pitää rakentaa alusta. Vein niille auringonkukansiemeniä, että jaksavat.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Ihan kohta

pääsee pihalle! Lumi sulaa, sormet syyhyää. Mistä nuo vasemman alakulman ruohotupsutkin on ilmaantuneet, pitäisi päästä kitkemään. Koivunoksien keräilyllä voin aloittaa. 
Koivun juurella on krookuksia, mutta ei näy piikkejä vielä. Tarkistan tilanteen tietysti joka kerta ohikulkiessa, siis monta kertaa päivässä.


maanantai 23. tammikuuta 2017

Edelleen joulutunnelmissa

Amaryllikset
Tunsin itseni ihan hortonomiksi, kun sain ensimmäisen kerran edellisvuotisen amarylliksen kukkimaan (kuvassa tuo punainen, valkoinen on tämänvuotisen kasvin kolmas kukkavarsi). En tosin tehnyt yhtään mitään. Amaryllis vietti kevään ja kesän varjoisella kuistilla viherkasvina. Loppusyksystä sen lehdet kellastuivat ja sitten unohdin ruukun muiden kasvien taakse. Välillä tuli ajatus mieleen, että mitähän tuolle tekisin, poiskaan ei tullut heitettyä kun sipuli tuntui kovalta. Ennen joulua alkoi näkyä vihreää. Ajattelin, että tulee taas uusia lehtiä niin kuin ennenkin, mutta tulipa kukkavarsi.
Aikaisemmin olen yrittänyt enemmän, ottanut sipulin ruukusta kuivamaan, katkonut lehtiä yms, mitä yleensä neuvotaan ohjeissa, esim. täällä.
Sen verran aion noudattaa noita ohjeita, että vaihdan tänä keväänä sipuleille uuden mullan kunhan kukat kuihtuvat. Sitten unohdan taas, saa nähdä, onnistuuko kukitus ensi jouluna vai satuinko viimeksi saamaan vain erityisen elinvoimaisen kukkasipulin.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Projektit senkun pienenee

Ovikoriste on ruksattu työlistalta, oikein minituunauksella se muuttui jouluisemmaksi.

Muuten työlista vain paisuu, yhden kohdan kun saan pois niin enkös keksi vähintään kolme uutta tehtävää tilalle.  Vaikka ei ole pihatöitäkään, ei edes lumitöitä näköpiirissä, niin kaikkea muuta puuhaa riittää. Huomisen hauskin tehtävä on käydä hankkimassa joulukukkia:)

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Tontut malttamattomina

Tontut odottavat jo malttamattomina, että joulu tulee lähemmäksi ja he pääsevät töihin, siis koristamaan portinpieltä.  Tai minä kai olen se malttamaton, kaikkea hassua pientä ja jouluista tekee mieli kokeilla.  Iloinen tonttuperhe on peräisin naapurin tonttuverstaasta, itämaan tietäjää muistuttava hujoppi on omaa puuhailua vuosien takaa.






Hain metsästä viime päivien tuulten pudottamia oksia ja tein niistä seuralaisen orvonnäköselle vuorimäntyistutukselle. Enpä tiedä paraniko ilme tuosta (ei ihan näytä sille kuin pinterestissä), mutta ajattelin, että tontut sopisivat myöhemmin tähän seuraan.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Pimeää on

sekä sisällä että ulkona. Valot on pitänyt olla päällä koko päivän, että sisällä näkee edes kulkea. Onhan se tunnelmallista, kun kynttilöitä voi polttaa päivälläkin. Nämä kuvat on tosin otettu illalla.














Kynttilälyhty villapaidassa, hygge?

lauantai 5. marraskuuta 2016

Huono ennuste?


Olen seurannut ruusuherukkaa syksyisin, ja ei se vaan opi, ei niin minkäänlaista merkkiä talveen valmistautumisesta vaan lehdet ovat kesäisen vihreitä.  Talvi onkin sitten vioittanut huonosti valmistautunutta pensasta. Viime talvi kuivatti kaikki oksat mutta juuresta kasvoi uudet versot.












Nyt näyttää huolestuttavalta myös viime kesän hankinnan, peruukkipensaan, kannalta.











Japaninhappomarjan lehtiin ehti sentään tulla pikkuisen oranssia syysväriä.

Neidonruusussakin on lehdet tallella. Sekin on näitä talvenarkoja ykkösvyöhykkeen kasveja. Voiko näistä merkeistä ennustaa talvenkestoa? Ja pitäisikö ottaa opiksi ja lopettaa aroiksi tiedettyjen kasvien kokeileminen?








 

Vasta lumi ja pakkanen lopettivat keltasauramon kukinnan. Ruusussakin oli vielä nuppu, pensashanhikki ja punarohtoluppio kukkivat myös lumentuloon asti. Ja kesäkukat: petuniat ja siniviuhko eivät seinän vieressä välittäneet pikkupakkasesta.

Mutta mukavaa, kun lumi jäi maahan ja marraskuu alkoi valoisasti!



PS Nyt harmittaa!  Varmistin äsken googlaamalla siniviuhkan oikean nimen ja törmäsin tietoihin, että siniviuhkaa olisi voinut koittaa talvettaa samalla lailla kuin pelargonioita:(