Säilöntää marraskuussa

Sain ensimmäisestä talvikurpitsankasvatuskokeilusta yhden n. 6 kg painoisen kurpitsanpulleron. Se on saanut odottaa viileällä kuistilla säilöntäinnostusta melkein kaksi kuukautta, mutta hyvin se on siellä säilynyt. Upea väri, eikö?
6-kiloinen oli äitini mielestä tosi pieni, heillä kun kurpitsat olivat yli 20 kiloisia ja niitä joutui kuljettamaan kottikärryillä... Taas yksi asia, joka onnistuu paremmin sitten ensi kesänä! 
Aion laittaa taimen ensi kesänäkin kompostin päälle, sillä kurpitsa oli tosi hyvää. Ja 6 kilostakin tuli todella paljon syötävää. Tein kurpitsasäilykettä, lisäksi sitä riitti keitoksi ja paistettavaksi. Pakkasessa on sosetta joko keittoon tai ehkä piirakkaan. Siemeniä paahdoin pannulla ja kokeilin niitä myös chilimaustettuna, ne oli aika kuivia, mutta kaikki tuli hyödynnettyä.

Syyssotkua

Piha on saanut olla omillaan koko syyskuun kun kaikki liikenevä aika on mennyt säilömiseen (tatteja, sieniä, omenoita, luumuja, kurpitsaa, yrttejä... ja lisää omenoita).  Yhden penkinkulman sentään järjestelin. Siirsin rojuiset tarha-alpit ruukkuihin istutettavaksi vielä tuntemattomaan paikkaan ja niiden tilalle japaninmagnolian alle tuli hopeatäpläpeipin siementaimia ja keijunkukan jakotaimia. Taustalla on mm. komeamaksaruoho 'Matrona', lisää purppurakeijunkukkaa ja syysleimuja. Ja villiintynyt nurmikäytävä. Penkit olisi pitänyt ehtiä kanttaamaan vielä kerran syksyn aikana.

Sama istutusalue toisesta suunnasta: 'Matronan' takana hopeamarunaa, pihakäenkaalia ja hopeatäpläpeippiä.

Seppelöity vaahtera

Vaahtera sai perjantai-iltana ympärilleen keltapeippirinkulan ja nurmikkopinta-ala väheni taas pikkuisen. Istutin keltapeippiä, koska sitä riittää omasta takaa, se on nopeakasvuinen ja kestää kuivaa eikä vaadi paljon kasvualustalta.
Penkin tein tavalliseen tapaan, eli nurmikko lyhyeksi, märkää sanomalehteä, kompostimultaa ja vähän kaupanmultaa kasveille ja penkin päälle. Paksuimmillaan taisi tulla 10 sentin kerros, ei pitäisi häiritä vaahteraa.
Keväällä näkee sitten paremmin, miten peippi sopii tuohon paikkaan. Nyt se näyttää ihan mukavalta, ei ole liian kirjava.
Tuoksukurjenpolvea ja tuoksumataraa harkitsin myös, mutta en olisi saanut niistä tarpeeksi jakotaimia kerralla, ja kurjenpolville paikka on ehkä liian kuivakin. Keltapeippi voitti vertailussa tuoksumataran siinä, että se on osittain talvivihreä, mikä on tosi hyvä ominaisuus etenkin pitkänä lumettomana syksynä.

Kurpitsoita

Miten saisin sen ongelman, että kesäkurpitsoita tulee yli oman tarpeen niin paljon etten tietäisi mitä niille tehdä? Tänään hain kesän neljännen kurpitsan. Kesäkurpitsan taimia on kaksi, keltainen ja tavallinen vihreä. Molemmissa on yksi kurpitsan alku ja jos säät on tällaisia, niin ne ehtivät kasvaa poimittaviksi. Kukkia on ollut kovasti koko kesän, mutta kurpitsan alut vain mätänevät pois. Lehdet näyttävät komeilta.
Kurpitsat kasvavat kompostissa. Yleensä olen laittanut taimet vain vanhempaan kompostiin, mutta tänä kesänä on molemmat käytössä, kun innostuin kokeilemaan myös talvikurpitsan kasvatusta (yksi tulossa).  Vanhemmassa kompostissa on lisäksi salkopapua ja uudempaan kylvin veriapilaa. Lannoitteeksi kasvit ovat saaneet nokkosvettä ja Nekoa. Puuttuuko niiltä voimaa vai pölyttäjiä, vai ehkä aurinkoa? Vai onko ravinteita jo liikaa?

Väliaikainen viherseinä

Köynnöskehikossa kasvaa kärhöjä, mutta ne ei ole kovin peittäviä ja koivunpuoleisessa päässä ei jaksa kasvaa oikeastaan mikään. Kruunukärhö siitä on kuollut, mantsuriankärhö kituu. Ajattelin kokeilla vielä miten villiviini tai viiniköynnös pärjäisi kuivassa paikassa.
Mutta taimihankintoja odotellessa kokeilin miltä ruukuista koottu viherseinä näyttäisi.  Ruukuissa on maahumalaa ja suikeroalpia sekä sisällä talvehtiva muratti.  Maahumala kasvoi hetkessä metrin mittaiseksi ja peittäväksi putoukseksi.  Seinästä voisi saada aika hauskan ja peittävän lisäämällä ruukkuja ja kokeilemalla erilaisia kasveja, esim. keltapeippi olisi voinut olla hyvä vaihtoehto.  Jos laitan ruukut ensi kesänä, niin pitää hankkia enemmän isoja saviruukkuja. On parempi, että kallellaan roikkuvissa ruukuissa on kastelutilaa, sillä niitä joutuu kastelemaan joka päivä.

Karviaisia

Karviaisista on tänä kesänä tullut ennätyssato. Pihalla on kolme pikkupensasta, kaksi vuoristokarviaista ja yksi orapihlaja-aidan alta kaivettu siementaimi, ainoa lajiaan. Vuoristokarviaiset on aivan parhaita syömämarjoja, makeita ja napakoita.  Jos niistä tekee hilloa, niin siitä tulee aika kirpeää. 

Siementainta luulin ensin vaaleaksi karviaiseksi. Yksi oksa pensaasta tekeekin valkoisia marjoja, mutta muut vaaleanpunaisia.  Ensimmäisinä vuosina marjat pääsivät ylikypsiksi, kun odotin niiden tummumista ennen kuin tajusin, että marjat on parhaimmillaan vaaleina. Pensaasta syötynä marjat on pehmeitä, happamia ja paksukuorisia, mutta viime viikolla tein niistä ensimmäisen kerran hilloa, ja siitä tuli tosi hyvää ja makeaa. 
Omenapuun alla olisi pari uutta karviaisen alkua, tekisi mieli antaa niiden kasvaa ja kokeilla, mitä niistä tulee. Tilasta on vain pulaa.

Omenoita

Pirja-kesäomenapuun omenat kypsyivät sitten eilen. Yksittäisiä omenoita on jo voinut syödä jonkun aikaa, mutta eilen aamulla oli puun alla kovasti pudokkaita ja puussa vielä olevatkin näyttävät mehukkaan kypsiltä.
Omenat maistuvat myös muurahaisille. Melkein joka omenaan on ilmestynyt kolo. Ampiaiset käyvät maistelemassa niitä myös, linnut eivät vielä ole huomanneet kypsymistä.

Omenapuu on vielä aika pieni ja siitä on tullut väliaikaisesti riippapuu omenoiden painosta. Harvensin raakileita ja oksia on pitänyt sitoa ja tukea. Pari oksaa taipui maahan saakka, onneksi oksia ei ole revennyt.
Aamulla ensimmäiseksi haen muutaman omenan syötäväksi. Olen lisännyt omenoita pataruokaan, perunasalaattiin, tehnyt omenapaistosta ja maustanut vettä omenaviipaleilla. Pitää kokeilla minkälaista piirakkaa niistä tulisi. Sosetta saa myöhemmin syysomenoista, niitäkin näyttäisi tulevan.

Oli vaikea kuvata niin, ettei naapureiden pihoja tule kuvaan. Viereisessä kuvassa on omaa viidakkoa. Puun alla kukkivat mäkimeirami ja isoniittyhumala ja ympäri pihaa siementänyt keltasauramo. Puun alla surisee, sillä mäkimeirami houkuttelee ampiaisia, kimalaisia ja myös perhosia.

Kasvimaalta

Australiansalaatit kasvimaalla käyvät kukkasista. Ne ovat kasvaneet n. 80 cm korkeiksi, ehkä olisi pitänyt katkaista, mutta ovat hienon näköisiä näin.

Ajattelin todella tyhmästi keväällä: kun on vahva  maa, niin voin kylvää ja istuttaa kasvit vähän tiheämpään, kyllä ne jaksavat kasvaa... No, jaksavathan ne. Salaatti varjostaa porkkanoita ja porkkanat ja herneet hukuttivat sipulit alleen. Osa sipuleista mätäni varjoon, muutaman otin maasta keskenkasvuisena. Perunan varret ovat laonneet papujen päälle, mutta pavut kasvavat onneksi varsien lomasta, n. 10 senttisiä pavunalkuja on jo tulossa.

Herneitä olen saanut nyt syödä päivittäin. Harvennusporkkanat ovat myös olleet syötävänkokoisia.  Salaattia riittää ja alkukesän retiiseistäkin tuli hyviä.  Harvennusporkkanakuva on parin viikon takaa.

  
Ensi kesänä, jos istutan perunoita, niin ne ovat omassa laatikossaan tai jossain kasvatuspussissa. Eikä sipuleita kannata laittaa tähän viidakkoon. Herneille on laitettava tukevammat ja korkeammat kepit. Jotain kaaleja voisin kokeilla. Lehtikaalia on pihalla ollutkin joskus, kyssäkaali- ja ruusukaalikokeilut eivät ole onnistuneet.




Kasvimaa on muuten perustettu laittamalla lavankaulukset nurmikolle. Alla on märkää sanomalehteä, sitten kevään haravointiroskaa, pieniä koivunoksia ja kuivia lehtiä, kanankakkaa ja kastelua. Sitten kerros kompostimultaa ja päälle vielä pari pussillista ostomultaa. Olen jännittänyt, miten porkkanat kasvavat tällaisessa kakussa, toistaiseksi hyvin.

Koivun alla ilman kastelua,

tai ainakin melkein ilman, pärjäävät kangasajuruoho, pikkutalvio ja sammalleimu. Omin keinoin kasvupaikkansa on valinnut siankärsämö. Näitä kasveja ei juuri tarvitse kastella vaikka paikka on kuiva ja aurinkoinen. Ne työllistävät kyllä muuten, sillä kasvutilasta on käynnissä jatkuva taistelu ja pitää toimia erotuomarina. Pikkutalvio suikertaa maata pitkin piilossa pitkiä matkoja ja kangasajuruoho laajenee sekä kasvullisesti että siementämällä.  Sammalleimu on näistä huonoin pitämään puolensa.
Vähän kauempana koivusta on vielä suikeroalpia (missä sitä ei olisi), rönsyansikkaa ja ketoneilikkaa, samanlaisia taistelijoita nekin. Rönsyansikalle olisi vähän kosteampi tai varjoisempi paikka sopivampi, sillä tuolla sen lehdet käpertyvät nopeasti helteellä. Eilen huomasin, että aurinkoisimman paikan lehdet olivat yllättävän pirteitä. Päättelin, että se johtuu siitä, että suikeroalpi on päässyt kasvamaan ansikan juurelle ja auttaa pitämään maan paremmin kosteana. Siis, kitkenkö suikeroalpin pois vai annanko levitä?

Kastella vai ei?

Joka syksy päätän, että en enää kastele perennoja: jos eivät pärjää, niin sitten saavat olla pärjäämättä ja etsin kestävämpiä lajeja. Päätös kesti toukokuun hellekauden. Sen seurauksena mm. punapäivänkakkaran nuput kuivuivat. Joten ehkä sittenkin kastelen taas.
Kuvan kultahelokit ym kastelin eilen illalla. Helokki pärjää aika pitkään kastelemattakin. Vieressä on ojanvarresta kaivettu huopa- tai ahdekaunokki. Luulin, että se kestäisi vaikka mitä, mutta paikka on sille liian kuiva. Testasin viime kesänä, ei kuki ilman kastelua.

Kesä ja sieniaika alkaneet

Ruusujen ja kellokukkien kukinta kertoo aina minulle, että ollaan keskikesässä. Neidonruusu 'Maxima' avasi ensimmäiset kukat tänään. Tuoksu oli aamulla vahva ja täydellisen ruusumainen. Nuput ja vasta-avautuneet kukatkin ovat aivan täydellisiä.  Vieressä huojuvat ukonkellot, mutta niitä pitää kuvata jonain toisena vähemmän tuulisena päivänä.

Talon toiselle puolelle oli pullahtanut herkkutatti. Toisen murskasin vahingossa nurmea leikatessa.  Herkkutattien lisäksi pihalle yleensä tulee koivuhaperoita ja jos on märkä kesä/syksy niin myös mustarouskuja.  Vähän kuiva kasvupaikka tämä on ja sienet on tavallisesti niin matoisia, ettei niistä ole syötäväksi. Tämän tatin lakki pääsee pannulle, kun löysin lisäksi metsästä vaaleita orakkaita. Valkoiset orakkaat muodostivat hienoja kaaria vihreälle sammalelle, harmitti, kun ei ollut kameraa mukana.

Kukkimaan uskaltautuneet

Viimeisen parin viikon aikana perhoangervo ja ruskolilja taitavat olla ainoa perennat, jotka ovat uskaltaneet avata kukkansa. Tuntuu, että mitään ei tapahdu pihalla. Toisaalta jo kukinnan aloittaneilla kukinta vain kestää ja kestää. Pikkusydän ei osoita mitään väsymisen merkkejä eikä vuorikaunokki ole koskaan kukkinut näin pitkään.

Perhoangervo on viime kesän hankinta. Etsin taimea jonkun aikaa, koska minusta olosuhteet tuossa puolivarjoisassa paikassa vaikuttivat lajille sopivilta. Ja sehän näyttää viihtyvän ja saa jäädä paikalleen. Ongelmana on ympäröivät kasvit. Onko yhdistelmä liian levoton vai sittenkin sopivan pitsimäinen? Edes yhdeltä suunnalta katsottuna yhtenäisempi tausta toisi kukat paremmin esille.

Ruoka-aika

Nokkoskäyte on valmista, haju on muheva. Keräsin noin kaksi viikkoa sitten astian täyteen nokkosia, vettä päälle ja kansi kiinni. Tänään kastelin ruukkukasvit laimennetulla (n. 1:10) lannoitevedellä. Kasvimaakin saa osansa kunhan tulee kastelutarvetta.  Varrenjätteet lannoittavat kompostia.
Tällä välin nokkoset on taas kasvaneet, joten laitan toisen annoksen hautumaan.  Omenapuun alla on nokkospuska ihan tätä tarkoitusta varten, ja saahan siitä keväällä myös nokkoslettuja tai -keittoa.

Pihasta on tulossa viidakko

kun en ole kahteen viikkoon ehtinyt tekemään siellä mitään.
Luumupuiden alla on pihan lehto, joten saa se vähän viidakkoa muistuttaakin. Siniset kukat ovat lupiineja ja lehtosinilatvoja. Pituutta venymässä ovat pajuasteri ja kanadanpiisku. Taustan maisema puineen on lainattu naapurista.
Aloitin raivaamisen siirtämällä keltapeippiä ja maahumalaa ruukkuihin oven pieleen. Kevätkaihonkukka on levinnyt polulle ja sitä aion siirtää ruukkuihin juurtumaan.
Vaikka kuvasta ei erotukaan (edes sitä polkua), niin polulla on myös ahomansikkaa, jota en tietenkään voi poistaa ennen kuin mansikat on syöty. Luumupuussa kiipeilee punakoiso ja puun juurella on ruohosipulia. Samassa paikassa kukkivat keväällä lumikellot, parvitulppaanit ja esikot.

Kesäkeittoainekset

Kuvassa on säälittävän kokoinen kasvimaani. 'Saahan siitä ainekset yhteen kesäkeittoon', oli naapurin kommentti.  Minusta neljä kattilallista pitäisi tulla, sillä onhan siinä sentään neljä perunaa, 10 sipulia, 12 hernettä, metrin rivi porkkanaa ja puolitoista metriä pensaspapua! Vielä saa salaatinkin ja alkukesän alkupalaksi retiisejä. Kaikki ovat lähteneet kasvuun oikein hyvin. 

Lavojen välissä on vaeltava kukkapenkki. Kasvimaan alta piti poistaa ritarinkannusta ja palavaarakkautta. Toista yhtä aurinkoista paikkaa ei ole tällä pihalla.

Satumaisia tunnelmia rhodometsässä

Toissapäivänä oli mukava retki Haagan alppiruusupuistoon. Kukinta oli parhaimmillaan ja metsässä oli kuumana päivänä sopivan varjoisaa. 

Olen aikaisemmin pitänyt atsaleoja jotenkin luonnottomina. Ne, mitä olen nähnyt, ovat olleet yksittäisiä räikyvän kirkkaan värisiä pensaita. Haagassa oli paljon värejä, myös hillitympiä, ja suurina määrinä värikkäät pensaat näyttivät rauhallisemmilta. Ja osa tuoksui, niin kuin nuo keltaiset, todella hyvä tuoksu, ei liian voimakas.

Pilvisenä päivänä loistaa

Kultatyräkki ja tulikellukka erottuvat vihreästä pilvisenäkin päivänä. Myös kevätvuohenjuuri loistaa aurinkoisena.  Tuoksumataran valkoinen matto erottuu omenapuun juurelta.
Vaikka mm. pikkusydämet, peipit, alppikärhöt ja sirokuusama kukkivat täysillä, tänään niiden värit vain hukkuvat yleiseen vehreyteen.

Perintökurjenmiekka pitää pintansa

Pikkuinen valkoinen kurjenmiekka tekee muutaman kukan kesässä. Se ei oikein ole levinnyt, mutta ei taantunutkaan. Olen tuonut sen vanhempieni entisen omakotitalon pihalta, jossa se on kasvanut ainakin 60-luvulta.  Se on aurinkoisessa ja kuvassa paikassa kuten vanhallakin pihalla. Olisiko joku muu paikka parempi? En uskalla kokeilla ettei häviä kokonaan!
Kurjenmiekkaa uhkaavat mm. kielo, pihatyräkki ja vuohenkello. Pihatyräkin äitini toi tänne talteen ennen talon myyntiä. Se ei ole minun suosikkejani, mutta tuleehan siitä hyvä hunajan tuoksu. Kuvassa näkyvän yksilön tulen nyppäisemään pois kukinnan jälkeen.
Kielo ja vuohenkello ovat tulleet samalta pihalta muiden taimien kylkiäisinä. Vuohenkellon olen yrittänyt kitkeä pois. Se toisaalta sopisi tuohon paikkaan, mutta kun on niin kamala leviämään. Kielo on vaikeampi poistettava. Se on perintöä mummon rantametsästä, joten sille olisi keksittävä uusi paikka. (Sinivuokko taas on toisen mummon pihan sinivuokkojen jälkeläisiä.)

Höyhenpensas kukkii

Höyhenpensas on ollut toivelistalla monta vuotta ja tänä keväänä sen löysin. Ja nyt se kukkii koko 20-senttisessä söpöydessään. Olen käynyt jo monta kertaa ihastelemassa kukkia sekä kontaten haistelemassa niiden hyvää tuoksua:)
Pensaan pitäisi viihtyä kuivassa ja happamessa maassa, toivotaan niin. Kuivaan saviseen, happamaan ja varjoon/puolivarjoon on vaikea keksiä kasveja.  Höyhenpensas on kohtuullisen aurinkoisessa kulmauksessa ja kevensin maata kompostilla.

Taimia matkaan lähdössä

Lupasin jalopähkämöä ja tarha-alpia lahjoituksena taimimyyntiin. Kun aloitin kaivamisen, niin purkitin tarjolle myös mäkimeiramia, suikeroalpia, keltapeippiä ja vuorikaunokkia. Kaikki ovat näitä tehokkaasti leviäviä tapauksia. Penkit on niin täynnä kasveja, että rikkaruohoja ei paljon tarvitse kitkeä, mutta näiden leviävien kanssa tekemistä riittää. Ja sitten on se ongelma, etten millään raaskisi repiä ja heittää kompostiin mitään, mikä yhtään vihertää. Sen takia onkin aina mukavaa, kun ylimääräiset taimet pääsevät uusiin koteihin.
ps Ihan kaikkea leviävää en lahjoittaisi, kanadanpiiskua revin tänäänkin säälittä.

Kevätesikon emikasveja etsimään

Kevätesikot kukkivat samanlaisina tuppaina vuodesta toiseen eikä siementaimia ole ilmaantunut, vaikka esikon pitäisi olla helposti leviävä.  Nyt muistin esikoiden kukkiessa tarkistaa tilanteen, ja niinhän se on, että kaikki ovat minusta hedekasveja. Seuraavaksi on kai sitten mentävä taimikauppaan tutkimaan kukkivia esikontaimia. Pari emikasvia kun löytäisin lisäksi, niin johan pitäsi ilmaantua pikkuesikoita.

Lisää sinistä

Pihalla on juuri nyt paljon sinistä, kukkaruukussa sentään myös violettia ja keltaista. Orvokit olivat aamulla ihan jäässä, mutta päivällä taas pirteitä. Keltalehtinen suikeroalpi näyttää kärsineen pakkasesta orvokkeja enemmän. Sen lehdet alkoivat punertaa.

Puuhastelua lämpimämpää odotellessa

Pakkasyöt ja räntäsateet ovat hillinneet pihallamyllerrysintoa. Olen silpunnut kuivat perennanvarret ja kantannut istutusalueet ja istuttanut ja siirtänyt pikkupensaita. Perennoja pitäisi siirtää ja ruukuttaa kasvimaan alta ja muualtakin, mutta vielä on vähän liian aikaista siihen. Kaikki perennat eivät ole ilmestyneet mullasta, joten kompostiakaan en ole lisännyt kuin aurinkoisimmille paikoille.
Kompostille tuli käyttöä tänään, kun poistin norjanangervopensaiden ja kivituhkan väliseltä alueelta ärsyttävän kapean ruohikkokaistan. Laitoin nurmikon päälle märkää sanomalehteä ja kerroksen kompostimultaa (kuvassa). Lisäsin päälle vähän pussimultaa.
Pensaiden alla on jo tuoksukurjenpolvea ja rönsyansikkaa, joten ajattelin levittää niitä laajennusalueelle ja sitten lisätä reunaan sammalleimua. Hiekalle ja kiveykselle levittyvät sammalleimumättäät ovat niin mukavannäköisiä.

Väriäkin mukaan: piha on juuri nyt sininen. Skillat ja sinivuokot ovat levinneet hyvin ja kukkineet pitkään. Kevättähdet ja helmihyasintit kukkivat, kevätkaihonkukka ja pikkutalviokin ovat aloittaneet kukkimisen varovasti.

Lahopuutarhan alku

Koska puutarhassa pitää olla lahoavaa puuta, tein pyöreistä koivuhaloista pätkän penkinreunusta. Uusi reunus on niin valkoinen ja siisti. Tulee olemaan  mielenkiintoista seurata, miten nopeasti se lahoaa ja tuleeko kääpiä ja öttiäisiä.
Toisen reunuksen olen ajatellut tehdä koivun risuista matalana lahoaitana. Sopivat aidantolpat ovat vielä hakusessa ja oikeastaan reunustettava penkkikin, mutta enköhän jotain keksi kesän aikana.

Suunnitelmia ja todellisuutta

Aamulla tein viljelypalstalle pikaisen ja optimistisen suunnitelman. Kun menin paikalle, niin todellisuus oli liian ankea kuvattavaksi. Palstan ovat vallanneet lupiini, pujo, voikukka, juolavehnä, peltosaunio, peltovalvatti, leskenlehti... 
Mutta komposti on nyt paikallaan ja jo melkein täynnä kuivia varsia ja heinätuppaita.Osan kuivista varsista murskasin vadelman katteeksi. Muu osa palstaa odottaa seuraavaksi kääntämistä. 
Mitähän nuo rikkaruohot kertovat maasta? Tiivistynyttä, mutta ravinteita on?

Sadepäivän suunnitelmia

Mukavaa kun sataa. Maa sulaa vihdoin ja kohta pääsee oikeasti pihatöihin. Ja tänään saa laiskotella ja suunnitella tulevaa, niin kuin uusia kasvilavoja ja vanhan kasvimaan uudistamista.
Vanhan kasvimaan lahot puureunukset ovat jo pari kesää olleet vain muurahaisten ilona. Kasvimaa on myös jäänyt luumupuiden ja marjapensaiden varjoon, joten uudet kasvilavat tulevat keskelle pihaa aurinkoisimmalle paikalle ja vanha laajenee isommaksi perenna/yrttipenkiksi.
Mitään porkkanaa tai salaattia vanhalle kasvimaalle ei ole mahtunut aikoihin. Kun uusille kasveille ei ole löytynyt muuta paikaa, niin ne ovat saaneet väliaikaisen paikan sieltä missä on yhtään vapaata tilaa, siis kasvimaalta. Tai sitten kasvit ovat itse etsineet ja vallanneet sen vapaan paikan, niin kuin kuvan mansikka, suikeroalpi, niittyhumala ja keto-orvokki. Persilja, sitruunamelissa, basilika ja piparminttu ovat istutettuja, samoin rohtoluppio. Kuvan ulkopuolella alueella on ainakin kultapalloa, sinipallo-ohdaketta, siemenestä kasvanut alppikärhö, mäkimeiramia, tarha-suolaheinää ja rönsyansikkaa.

Messuilla

Yksi päivä meni OmaPiha-messuihin tutustuessa. Mukaan tuli vähän kuvia ja kassillinen esitteitä. Erityisesti jäi mieleen melkein joka osastolla käytetyt lavankaulukset. Kiinnitin niihin huomiota tietysti senkin takia, kun kohta pääsen perustamaan omaa lavankauluskasvimaata:)

Vuokralle tarjotaan

linnunpönttö luumupuussa. Heti vapaa. Lentoaukon koko 32 mm. Toivotaan reipasta ja laulutaitoista vuokralaista. Vuokran voi maksaa pyydystämällä kirvoja ym tuhohyönteisiä. Vuokraan sisältyy uima-altaan käyttöoikeus ja sisustukseen tarjolla tuppu koirankarvoja.

Ensi syksynä sitten

Syksyllä aina tuntuu, että joka paikka on täynnä kasveja eikä sipulejakaan mukamas mahdu enää mihinkään.  Toimisiko tämä muistutuksena, että ensi syksynä voisin istuttaa lumikelloja reilusti lisää!

Kesällä tässä on pääosin kevätkaihonkukkaa, pieniä vihreitä lehdenalkuja näkyy jo.

Perinteitä

Mustanmerenruusut ovat viihtyneet parvekkeilla ja viimeksi puolivarjoisella ja suojaisella terassilla oikein hyvin vuosikausia.  Olen saanut uudet kukat aina edellisen vuoden mukuloista. 

Tänä vuonna näyttää tavallista heikommalta. Kävyt ovat pieniä ja keskenkasvuisen oloisia. Olisiko syynä se, että viime vuonna laitoin kävyt multaan vasta huhtikuussa ja jouduin syksyllä ottamaan ne kukkivina sisälle, kun säät kylmenivät.

Tänä keväänä olen taas normaalissa istutusaikataulussa. Toivottavasti mukulat innostuvat kasvamaan ja tulos olisi sama kuin viime kesän kuvassa.

Mitenköhän kasveille käy?

Pihasta on tullut järvi, missä kohopenkit ovat saaria. Onneksi on kohopenkkejä, mutten talvimärkyydestä olisi vielä enemmän haittaa.

Mielikuvitus pettänyt?

Juuri kun pääsin kertomasta miten pidän maanpeitekasveista, törmäsin grounded design -blogissa vanhaan postaukseen, jonka mukaan maanpeitekasvien käyttö tarkoittaa, että mielikuvitus on pettänyt. Tuli syyllinen olo. Olenko ollut väärässä koko ajan, kun olen toivonut, että maanpeitekasveja käytettäisiin enemmän.

Blogin näkökulma on tosin amerikkalainen. Ainakaan puut tukahduttava muratti ei ole ongelma Suomessa. Onko haitallisiksi havaituissa vieraslajeissakaan maanpeitekasveja (vielä)? Joten taidan edelleen olla sitä mieltä, että maanpeitekasvien käyttö vaikka pensaiden juurella olisi parannus verrattuna heinittyneeseen nurmikkoon.

Sitten on tietysti eroa sillä, mitä kasveja käyttää. Jos pikkutalvion korvaisikin vaikka nurmitädykkeellä, niin tulos olisi ekologisempi. Ja vielä parempi ja kauniimpi, jos maanpeittona olisi monilajinen luonnonkasvimatto.

Vihreää

Pidän ainavihannista maanpeitekasveista ja erityisesti syksyisin ja tällaisena talvena on mukavaa, kun pihalla ei ole näkyvissä vain paljasta maata.  Siistiksi pihaa ei voi sanoa, sillä jätin syksyllä mahdollisimman paljon lehtiä penkkeihin, pensaiden alle ja myös nurmikolle. Hyödyllistä kasveille, pieneläimille ja maaperälle, ja siellähän ne lumen alla maatuu ja häviää kevääseen mennessä... Välillä kyllä tekisi mieli alkaa haravoimaan ja poistamaan lehtiä kasvien päältä.

Yllättävän paljon pihalta löytyi vihreää kun tein kierroksen kameran kanssa vuoden vaihteessa.  Kuvissa on rönsyansikkaa ja kultatesmaa, tuivioita, ja sammalta. Lumimarjat ovat jo lähes pudonneet, mutta pensas piristi sisääntuloa pitkälle syksyyn.


Perinteistä talvivihreää tulee kuusista, katajista ja alppiruususta. Rönsyansikan lisäksi tehokkaasti leviävät pikkutalvio ja kelta- ja hopeatäpläpeippi. Suunnilleen samalta kuin kesällä näyttävät mm. sinivuokko, kissankäpälä, valko- ja keltamaksaruoho, sammalleimu ja sininata. Vihreitä ovat myös ahomansikka, tulikellukka, tuoksukurjenpolvi ja puistolemmikki.