Perintökurjenmiekka pitää pintansa

Pikkuinen valkoinen kurjenmiekka tekee muutaman kukan kesässä. Se ei oikein ole levinnyt, mutta ei taantunutkaan. Olen tuonut sen vanhempieni entisen omakotitalon pihalta, jossa se on kasvanut ainakin 60-luvulta.  Se on aurinkoisessa ja kuvassa paikassa kuten vanhallakin pihalla. Olisiko joku muu paikka parempi? En uskalla kokeilla ettei häviä kokonaan!
Kurjenmiekkaa uhkaavat mm. kielo, pihatyräkki ja vuohenkello. Pihatyräkin äitini toi tänne talteen ennen talon myyntiä. Se ei ole minun suosikkejani, mutta tuleehan siitä hyvä hunajan tuoksu. Kuvassa näkyvän yksilön tulen nyppäisemään pois kukinnan jälkeen.
Kielo ja vuohenkello ovat tulleet samalta pihalta muiden taimien kylkiäisinä. Vuohenkellon olen yrittänyt kitkeä pois. Se toisaalta sopisi tuohon paikkaan, mutta kun on niin kamala leviämään. Kielo on vaikeampi poistettava. Se on perintöä mummon rantametsästä, joten sille olisi keksittävä uusi paikka. (Sinivuokko taas on toisen mummon pihan sinivuokkojen jälkeläisiä.)

Höyhenpensas kukkii

Höyhenpensas on ollut toivelistalla monta vuotta ja tänä keväänä sen löysin. Ja nyt se kukkii koko 20-senttisessä söpöydessään. Olen käynyt jo monta kertaa ihastelemassa kukkia sekä kontaten haistelemassa niiden hyvää tuoksua:)
Pensaan pitäisi viihtyä kuivassa ja happamessa maassa, toivotaan niin. Kuivaan saviseen, happamaan ja varjoon/puolivarjoon on vaikea keksiä kasveja.  Höyhenpensas on kohtuullisen aurinkoisessa kulmauksessa ja kevensin maata kompostilla.

Taimia matkaan lähdössä

Lupasin jalopähkämöä ja tarha-alpia lahjoituksena taimimyyntiin. Kun aloitin kaivamisen, niin purkitin tarjolle myös mäkimeiramia, suikeroalpia, keltapeippiä ja vuorikaunokkia. Kaikki ovat näitä tehokkaasti leviäviä tapauksia. Penkit on niin täynnä kasveja, että rikkaruohoja ei paljon tarvitse kitkeä, mutta näiden leviävien kanssa tekemistä riittää. Ja sitten on se ongelma, etten millään raaskisi repiä ja heittää kompostiin mitään, mikä yhtään vihertää. Sen takia onkin aina mukavaa, kun ylimääräiset taimet pääsevät uusiin koteihin.
ps Ihan kaikkea leviävää en lahjoittaisi, kanadanpiiskua revin tänäänkin säälittä.

Kevätesikon emikasveja etsimään

Kevätesikot kukkivat samanlaisina tuppaina vuodesta toiseen eikä siementaimia ole ilmaantunut, vaikka esikon pitäisi olla helposti leviävä.  Nyt muistin esikoiden kukkiessa tarkistaa tilanteen, ja niinhän se on, että kaikki ovat minusta hedekasveja. Seuraavaksi on kai sitten mentävä taimikauppaan tutkimaan kukkivia esikontaimia. Pari emikasvia kun löytäisin lisäksi, niin johan pitäsi ilmaantua pikkuesikoita.

Lisää sinistä

Pihalla on juuri nyt paljon sinistä, kukkaruukussa sentään myös violettia ja keltaista. Orvokit olivat aamulla ihan jäässä, mutta päivällä taas pirteitä. Keltalehtinen suikeroalpi näyttää kärsineen pakkasesta orvokkeja enemmän. Sen lehdet alkoivat punertaa.

Puuhastelua lämpimämpää odotellessa

Pakkasyöt ja räntäsateet ovat hillinneet pihallamyllerrysintoa. Olen silpunnut kuivat perennanvarret ja kantannut istutusalueet ja istuttanut ja siirtänyt pikkupensaita. Perennoja pitäisi siirtää ja ruukuttaa kasvimaan alta ja muualtakin, mutta vielä on vähän liian aikaista siihen. Kaikki perennat eivät ole ilmestyneet mullasta, joten kompostiakaan en ole lisännyt kuin aurinkoisimmille paikoille.
Kompostille tuli käyttöä tänään, kun poistin norjanangervopensaiden ja kivituhkan väliseltä alueelta ärsyttävän kapean ruohikkokaistan. Laitoin nurmikon päälle märkää sanomalehteä ja kerroksen kompostimultaa (kuvassa). Lisäsin päälle vähän pussimultaa.
Pensaiden alla on jo tuoksukurjenpolvea ja rönsyansikkaa, joten ajattelin levittää niitä laajennusalueelle ja sitten lisätä reunaan sammalleimua. Hiekalle ja kiveykselle levittyvät sammalleimumättäät ovat niin mukavannäköisiä.

Väriäkin mukaan: piha on juuri nyt sininen. Skillat ja sinivuokot ovat levinneet hyvin ja kukkineet pitkään. Kevättähdet ja helmihyasintit kukkivat, kevätkaihonkukka ja pikkutalviokin ovat aloittaneet kukkimisen varovasti.