perjantai 25. maaliskuuta 2016

Luopumisen haikeutta


Keväällä näyttää vielä hyvältä, maa käännetty

Ei sen vakavampaa kuin että irtisanoin viljelypalstani. Palsta on ollut minulla ainakin 15 vuotta, joten haikealta tuntuu.

Paikka on nykyisin yksinkertaisesti liian kaukana, matkaa yhteen suuntaan on melkein 20 km. Kevät ja alkukesä ovat myös töiden kannalta kiireisimpiä, joten en millään ehdi käymään siellä niin paljon kuin pitäisi. Muutama tunti maan kääntöä tai kitkemistä palstalla saa aikaan todella hyvän olon, mutta muun ajan onkin sitten "palstalla pitäisi käydä" -stressi.

Mutta sitten kesä jolloin palstalla ei ehdi käymään:(

Kun sain palstan, se oli jyrsitty ja jäänyt villiintymään yhdeksi kesäksi. Eli kaivoin maasta tolkuttomasti juolavehnän juuria. Muistan, että yhden neliön raivaamiseen meni noin tunti ja sieltä nousi noin kolme ämpärillistä juolavehnänjuuria.

Alkuaikoina minulla ei ollut omaa pihaa, joten istutin palstalle mm. marjapensaita ja siitä tuli myös perennavarasto. Pensaat ja perennat siirtyivät myöhemmin omalle pihalle. Raparperin siirto oli muuten hirveä urakka, juuret olivat käsivarren paksuisia. Enää sieltä ei tarvitse hakea pois muuta kuin kompostikehikko.

Palsta on savea, sipulit kasvoivat siellä hyvin, yleensä myös perunat. Porkkanat, palsternakat, punajuuret olivat välillä ongelma kun savi kovettui niin, ettei niitä saanut nostettua maasta kuin lapiolla. Kitkeminen ja harventaminen oli hankalaa, vaikka yleensä peitinkin kylvörivit pehmeämmällä kaupan pussimullalla. Juolavehnä melkein hävisi viljelyn aikana, mutta lähes kaikkia muita peltorikkaruohoja siellä kasvoi. Peltovalvatti oli ärsyttävin. Mutta sainpa paljon lajeja kuvattua digiherbaarioon (kuvassa peltopähkämö).

Palstalla kävi välillä vieraita. Jänis jyrsi naatteja nätisti rivin päästä aloittaen ja jatkoi seuraavana yönä riviä eteenpäin. Fasaanit pitivät perunoista. Kerran hirvet olivat oikaisseet palstan läpi. Myyrät kiskoivat sipuleita maan alle käytäviinsä, pinnalla näkyivät vain naatinpäät. Kärppä oli sosiaalinen,  se tykkäsi katsella työn tekoa ojanpientareelta.  Ihmisistä ei ollut haittaa, mitä nyt kitkentäaika meni välillä jutellessa;). Mitään omalta palstalta ei viety eikä mitään tuhottu, mutta viime vuosina alueella on ollut ilkivaltaa. Ulkoilureitti on tulossa ihan palstan lähelle, joten senkin takia oli hyvä aika luopua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti