keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Kohmeisin sormin vaahterantaimien kimpussa

Missä se aurinko viipyy? Aamun säätiedotuksen mukaan nyt  olisi jo aurinkoista ja +13 astetta. Uuden säätiedotuksen mukaan on +6, joka tuntuu samalta kuin +3. Todellisuudessa mittari näyttää +5 ja se tuntuu +1:ltä, ei sentään pakkasta. Luovuin kitkentäyrityksestä kun sormet kävivät kylmässä kömpelöiksi.

Pihalla olisi niin paljon tekemistä ja kova into päästä tekemään. Tänä vuonna vaahteran taimia on ihan joka paikka täynnä. Yritän nyppiä niitä ennen kuin juurtuvat pidemmälle ja poisto menee työläämmäksi. 

Ensimmäisen kerran olen löytänyt kuusentaimia penkeistä, mihin perustaisin kuusiaidan? Tai joulukuusifarmin?  Tai mihin sopisi muotoonleikattava kuusi? Saisiko minikuusista oikeasti penkinreunuksen puksipuureunuksen tyyliin?

Tämä ja muutama muukin paikka odottaa siivousta. Rönsyansikkaa revin joka ikinen kesä ja syksyllä se on levinnyt entiselleen.  Vuorikaunokki on tässä alkuperäisellä paikallaan, mutta sen taimia olen poistanut pitkin pihaa. Ukkolaukka on saanut siementää, saa nähdä tuleeko taimista joskus kukkivia. Sinivuokon taimia siirtelen, sillä niille on tiedossa uusia kotipihoja. Ahomansikkaa on kanssa joka paikassa, sitä aion vähentää syömällä, tai ehkä juomalla, salaatissa tai teessä.

Kevättähti raottelee varovasti nuppuja. Vuokot on tiukasti supussa, kevätkaihonkukassa on minikokoisia kukkia auki, ihan pikkuruisia sinisiä pisteitä.



lauantai 23. huhtikuuta 2016

Voi itku, taimimyymälät avautuneet

Taas on hirveästi houkutuksia. Kävin viikolla Mustilan taimitarhalla ja puut ja pensaat olivat jo ulkona. Viherpeukaloille en onneksi ehtinyt samalla reissulla eikä arboretum ole vielä auki.
Siis, mustamarjaorapihlaja, amurinkorkkipuu, himalajankoivu, saarnivaahtera, pensasmagnolia, tarhakotakuusama, kaunokuusama, vaikka minkä värisiä atsaleoja, riippalehtikuusi, kapealehtikalmia, mustaselja, ääh. Ostin järkevänä istukassipuleja.



Kasvit vain pyörivät päässä, mihin mahtuisi tai missä voisi käyttää...   Omalla pihalla ehkä olisi kokeilupaikka peruukkipensaalle. Pikkujasmikkeen haluaisin, olisi savimaan pensas, ja hyväntuoksuinen. Tai tarhakotakuusaman,  metsäpuutarhan pensas. Tai entä kalmia, tai atsalea, alppiruusujen lähistölle, vai riittäisikö kosteus pensasmagnolialle?

Kuvat ovat viime kesän käynniltä Mustilan arboretumista, alkoi sataa, joten oli hätäinen käynti kun kamera piti saada turvaan. Atsaleoja ja tarhakotakuusamia sentään ehdin kuvaamaan.  Taimistolle en älynnyt ottaa kameraa mukaan, olisi ehdottomasti pitänyt kuvata edes kylttejä muistilistaksi.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Seuraavaksi kukkaan ehtineet


Kevään ensimmäiset krookukset
Jouluruusun ja lumikellojen jälkeen tulivat krookukset ja sinivuokot.  Keltaisilla krookuksilla on lämmin pesä sammalleimun ja kangasajuruohon suojassa ja niin on sinisilläkin, mutta ne ovat aavistuksen verran enemmän varjossa ja vasta ensimmäiset nuput pilkottavat.  Kuva on otettu toissapäivänä, kun oli aurinkoista, mutta kylmä tuuli. Kuvaajaa paleli.

Kuten kuvasta näkyy, en juurikaan siivoa kukkapenkkejä. Risut ja paksummat lehtikerrokset olen kerännyt tai varovasti haravoinut pois. Kuivuneet kukkavarret silppuan penkkiin ja myöhemmin saatan ripotella kompostimultaa päälle, sinne maatuvat ja huolehtivat lannoituksesta.






Kasvitieteellisiä krookuksia, ja kimalainen
Kasvitieteelliset krookukset kukkivat aikaisin. Pikkusipulit tulee jotenkin automaattisesti istutettua penkin reunaan, mutta niinhän ei tarvitsisi tehdä. Krookukset ja monet muutkin aikaiset, kuten vaikka posliinihyasintti, ehtisivät kukkia isojen perennojen aluskasvina. Nytkään tuolla sinisten krookusten taustalla ei ole noussut maan päälle kuin vuorikaunokkia ja ensimmäiset ukonhatut.  Joten muistilistalle syksyä varten: lisää pikkusipuleita.


 

Sinivuokko
Sinivuokko viihtyy tällä pihalla. Tarkoituksella istutettuna sinivuokkoja on kolmessa paikassa, mutta pikkuisia taimia on alkanut löytyä eri puolilta pihaa. Sehän tarkoittaa, että pihalla viihtyvät myös muurahaiset, jotka kuljettavat sinivuokon siemeniä:)

Pikkutaimia olen siirrellyt turvallisempiin paikkoihin kasvamaan. Osa taimista on osannut valita itsekin hyvän paikan. Kestää aika monta vuotta, ennen kuin siemenestä tulee kukkiva kasvi, muistan kuulleeni 5v, vaikuttaa uskottavalta.

Kukinta-aikaan lehdet ovat aika surkean näköisiä, mutta kukinnan jälkeen kasvavat uudet lehdet ja sinivuokkotuppaat on minusta mukavan näköisiä mm. kuusen alla ja pensasaidan juuressa. 





Kevätpiippo
Kiiltotuhkapensas hiirenkorvallaSini- ja valkovuokkojen kanssa samoilla kasvupaikoilla viihtyy kevätpiippo. Sekin kukkii parhaillaan, vaikka sitä on vaikea huomata. On todella hyvä maanpeitekasvi, talvivihreä. Omalle pihalla sitä on kartiovalkokuusten välisessä 'kasvunvaratilassa'. Minusta se on mielenkiintoisempi vaihtoehto kuin kuorikate. Sinivuokko on myös levinnyt tuonne. Kuusten ja pensasaidan välissä on myös ollut hyvää tilaa syksyn lehdille, kaikkia ei tarvitse kierrättää kompostin kautta.


Vielä tunnelmakuva tämän päivän vesisateesta, kiiltotuhkapensas on hiirenkorvalla!








keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Ensisatoa odotellessa

Pihalla vihertää aavistuksen verran. Nurmikko on alkanut kasvaa ja talon seinustan lämmössä pensashanhikissa(!) ja sirokuusamassa on pienenpienet hiirenkorvat. Perennanalkuja ei näy kovin paljoa, eivätkä edes kaikki sipulikukat ole maan päällä. Parvitulppaaneja erityisesti olen odottanut, ja kevättähtiä, ja helmihyasintteja. Kai ne sieltä vielä tulevat, odotan vaan niin malttamattomana väriä pihalle.

Sinivuokko kukkii (11.4.), samoin krookukset, lumikellot ja jouluruusu. Scillat ovat edelleen nupulla. Ensimmäiset krookukset lakastuvat jo:(

Peipot ja rastaat ovat tulleet ja talitiaset rakentavat pesää luumupuussa olevaan pönttöön. Ne eivät sitten yhtään pitäneet äskeisestä kuvaussessiosta.




Ruohosipuli kasvaa pirteästi sekä luumupuun alla että terassilla ruukussa. Raparperin alkuja löysin muutaman kun oikein etsin. Toisaalta on ihan hyvä että kasvu ei ole pidemmällä, kun kylmempää säätä on taas odotettavissa.
Valkosipulin alkuja ei näy vielä, ei myöskään ensimmäisiä salaatti- ja keittoaineksia, eli vuohenputkea ja nokkosta.
 



Toistaiseksi syötävää on nypittävä työpöydältä. Olen kasvattanut herneenversoja, kokeilin myös sinimailasta ja äsken kylvin sinapinsiemeniä.  Sinimailasista tulee parempi sato idättämällä, minusta on turhaa laittaa niitä multaan, jos ei sitten rairuohon sijaan koristeeksi. Siihenkin tarkoitukseen vihanneskrassi on parempi. Omassa kokeilussa sinimailasista tuli tosi hentoja ja kaatuilevia taimia.

Sinapinversoja odotan mielenkiinnolla, useammastakin lähteestä olen lukenut, että niiden pitäisi olla hyvänmakuisia.  Korianteriakin voisi kokeilla, siemeniä olisi ruokakaapissa, työpöydältä vain loppuu tila. Työpaikka on jo siirtynyt olohuoneen puolelle.

Rosmariinin hankin ennen pääsiäistä ruokakaupasta. Se kasvaa kovaa vauhtia alkuperäisessä ruukussa. Kesällä se pääsee ulos ruukkuun, toivottavasti se säilyy koko kesän. Teoriassa sen pitäisi talvehtiakin sisällä viileässä vaikka kuistin ikkunalla. 

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Messuilla myös


Vaikka facebook ja blogit pursuavat kevätmessukuvia, laitan silti muutaman kuvan perjantaiselta omalta messukäynniltä. Tänä vuonna oli paljon ideoita omannäköisille pihoille ja tee-se-itse -ihmisille ja vähemmän koneita, kalusteita ja viherrakennusta.  Ihan kuin puutarhamessualue vain pienenisi vuosi vuodelta, mutta koko päivä meni kierrellessä. Hauskemmat messut kuin yleensä!

Messuilta löytyi pesiä mm. linnuille,

lohikäärmeille,

 
  
päiväuneksijoille,


lukijoille ja



ötököille.




















 















Messuilla oli paljon magnolioita, tulppaaneja ja viherseiniä ja kaikenlaisia yllätyksiä, värejä ja rauhallisempaa tunnelmaa.  Ostin vähän siemeniä kevätkylvöjä varten, salkopapuja ja joitain yrttejä ja salaatteja. Jouluruusuja olisi tehnyt mieli, mutta enpä raaskinut. Siemenet eivät tuntuneet niin suurelta tuhlaukselta. Taimihoukutuksia tulee vielä vastaan enemmän toukokuussa myymälöissä ja taimimarkkinoilla.



































tiistai 5. huhtikuuta 2016

Omavarainen?

Tänään ruokaa laittaessa pohdin, mitä kaikkea omalta pihalta saatua vielä riittää ruuanlaittoon. Kuivattuna on mäkimeiramia, lipstikkaa, piparminttua ja nokkosta (hyvä makuista, opettelen käyttöä) sekä omenasipsejä, pakkasessa persiljaa ja mustaherukoita. Enemmänkin voisi olla, loppukesästä tahtoo tulla säilöntäväsymys. Viime syksynä keräsin mustikoita ja puolukoita, edellisenä syksynä sekosin herkkutateista.



Talvivalkosipulisato on enemmän kuin riittävä tarpeeseen nähden. En ole vuosiin käyttänyt valkosipulia ja nyt en oikein ole osannut, vaikka tekeehän valkosipulinkynsi melkein gourmeeta ihan perustomaattimurskaspagettikastikkeestakin.

Halusin kuitenkin kokeilla valkosipulin kasvatusta. Kolmen sipulin kynsistä tuli parikymmentä uutta sipulia. Ne ovat säilyneet tosi hyvinä, vaikka luin varoituksia, että talvisipulit eivät säilyisi kovin pitkään. Ja ei, en tietenkään laittanut lajiketta muistiin.

Omavarainen valkosipulin suhteen oikeasti olen vasta, jos saan seuraavankin sadon omista pistokkaista.  Laitoin syksyllä maahan sekä kynsiä että itusilmuja hyötykasviyhdistyksen ohjeilla.  Kohta alkujen pitäisi ilmestyä, saa nähdä miten onnistuu.

PS Ensimmäiset leskenlehdet nähty 2.4 ja västäräkki 4.4. Raparperin alkuja ja skillan nuppuja näkyvissä 4.4. :)


perjantai 1. huhtikuuta 2016

Miten pienestä voikaan ilahtua

Jouluruusun nuppu avautui sittenkin. Sen ensimmäinen ja ainokainen kukka, mutta tästä se alkaa, ensi vuonnahan kukkia on jo enemmän!
Kuvassa näkyy myös melkein koko piha jouluruusun näkökulmasta katsottuna.
Ilahduin myös siitä, että onnistuin jollain lailla kuvaamaan pikkuisen kukan, joten jatkoin kuvaamisharjoittelua lumikelloilla ja krookuksilla. Ensimmäiset lumikellot avautuivat tänä vuonna pääsiäismaanantaina 28.3 ja ensimmäinen krookus eilen 31.3. Sinivuokko on usein ollut seuraava kukkija lumikellojen jälkeen, mutta sen nuppuja ei näkynyt vielä.












Aurinko alkoi paistaa vasta illansuussa, joten krookuksen kukka on supussa. Ensimmäise krookukset ovat jääneet todella pieniksi, kuvan kukalla on mittaa ehkä 3 senttiä. Kasvitieteelliset krookukset onkin hennompia, mutta tänä vuonna ne taisivat innostua nopeasti lämmenneestä säästä niin, että kasvu sai jäädä kun oli niin kiire kukkimaan.