Markkinatuomiset

Käväisin Marketanpuiston markkinoilla tänäkin vuonna, vaikka vakio-ostokset, kurpitsantaimet ja yritit, oli jo hankittu.  Puistosta löytyy aina jotain katsottavaa ja taimikojuista niitä vastustamattomia houkutuksia. Olisihan siellä ollut vaikka mitä mielenkiintoista, mutta kun tilasta alkaa olla pulaa ja kasveihin olen tuhlannut muutenkin jo ihan liikaa, joten kahdella taimella selvisin.



Ne vastustamattomat kasvit löytyivät Tommolan osastolta: metsätyräkki ja sinikämmen. Metsätyräkkiä oli puutarhamessuillakin ja silloin jäi vähän harmittamaan kun en ostanut. Silti en tiedä vielä, mihin saisin taimen mahtumaan. Tyräkin pitäsi olla vaatimaton kasvi, kuivasta kosteaan, hiekasta saveen, aurinkoon tai puolivarjoon, onko käytännössä näin? Eli harkitsen omenapuun alustaa, missä on pihan muhevinta lehtimultaa ja parhaiten säilyvä kosteus. Vai olisiko se näyttävämpi keltaisten kukkien kanssa jossain kultatyräkin ja tulikellukan suunnalla? Näyttäisi sopivan sinikämmenen kaveriksikin. Sinikämmenen laitan omenapuun alle, tarkempi paikka pitää hakea niin, ettei se joudu synkimpään varjoon. Kunhan ehdin, niin lähden taimipotit käsissä kiertämään pihaa ja kokeilemalla etsimään sopivaa paikkaa.

Uudet taimet odottavat kesäkukkien ja yrttien ym. kanssa terassilla että ehtisin istutuspuuhiin. Terassi näyttää torikojulta. Osa kukista on menossa äitini parvekkeelle, onneksi.






 


Kamera oli mukana, mutta puistokierros oli aika lyhyt tällä kertaa. Taimet kannattaisi ostaa vasta kierroksen jälkeen kannettavaksi, mutta kun metsätyräkkiäkään ei ollut enää kuin yksi kappale jäljellä... Marketanpuisto on sen  verran lähellä, että käyn siellä muutenkin kiertelemässä ja kuvaamassa.

Hurme (vai veri?, kun on niin tumma)vaahtera ja tuoksumatara on näyttävä yhdistelmä.











Lammen rannasta tulee otettua kuvia joka kerta, pidän alueen tunnelmasta. Alue vain kaipaisi kunnostamista, polut ja pitkospuut on huonokuntoisina kulkukiellossa.  Muutenhan puistossa oli kitketty ja kantattu oikein urakalla, hienolle näytti markkina-alueella, katajatkin näytti ihan kammatuille.

Valkoisia pilkkuja

Tänään sade on varistanut viimeisetkin omenapuun kukat, mutta onhan sateella aikaa ladata koneelle viime päivien kuvasatoa.

Parina päivänä oli kukkasadetta ja nurmikko oli terälehtien pilkuttama. Omenapuun alla on useita valkokukkaisia kasveja, joista monet ainakin tänä vuonna kukkivat puun kanssa samaan aikaan.  Jotkut jäävät täysin omenapuun kukkien varjoon, jotkut, niin kuin tuoksumatara, oikein lisäävät valkoista hehkua.

Tuoksumatara viihtyy, kolmessa vuodessa kaksi kokeilutainta on levinnyt yli neliön alueeksi. Sillä on vielä tilaa levitä ja onneksi se on niin vaatimaton kasvi, että olen voinut siirtää taimia pariin hankalaan paikkaan, kuten koivun alle ja talon varjoon. Se kukkii ja leviää myös kuivassa ja happamassa maassa.

Tarhakalliokielo mahtuu kasvamaan tuoksumataramatossa. Se ei ole levinnyt olleenkaan yhtä vauhdikkaasti kuin matara, mutta hitaasti hyvä tulee.  Varsien korkeus lähenee jo metriä.

Ahomansikka on vaeltanut puun alle omia aikojaan. Ensimmäiset mansikan taimet ovat tulleet jonkun perennan kylkiäisinä ja nykyisin mansikkaa on ihan joka paikassa. Varjoisista paikoista kitken taimet pois, mutta omenapuun alla niitä saa olla, sillä siellä auringossa ne tuottavat hyvin mansikoita.

Yritin kerran kasvattaa perhosorvokkia siemenestä, taimet kituivat pari vuotta ja hävisivät sitten. Yhtenä kesänä oli iloinen yllätys, kun omenapuun alta löytyi uusi tulokas. Ehkä perhosorvokkia on ollutkin pihalla ja taimet saivat tilaa kasvaa, kun nurmikko on vähentynyt? Orvokki näyttäisi olevan hyvä leviämään siemenestä. Tänä vuonna sen taimia on putkahdellut muualtakin, kuvan kukkaset löytyivät polulta autotallin takaa.

Pelkkää ihastelua

Viikonloppu on mennyt ihastellessa kukkivia omenapuita. Paitsi että puut ovat häkellyttävän näköisiä kun ne ovat aivan valkoisenaan kukkia, niin koko piha myös tuoksuu omenankukille. Pölyttäjiäkin riittää, surina ja pörinä on hirmuinen. Lisätunnelmaa luovat pöntössä mekkaloivat talitintin poikaset. Yritin äänittää, mutta sain tulokseksi enimmäkseen tuulen huminaa, joten tässä pelkkiä kuvia.

Puun alla surinaa kuuntelemassa, surisijat eivät eivät ehtineet pysähtyä kuvattaviksi

Pihaa lauantain ilta-auringossa

Tämänpäiväinen kuva on otettu tabletilla, kun kameran akku tyhjeni kaikesta kuvaamisesta.  Lauantaina osa kukista oli nuppuisia, tänään kukat olivat avautuneet ja oksien läpi näkyi vain vähän sinistä taivasta.

Omenapuiden lisäksi monet muutkin ovat innostuneet kukkimaan tavallista runsaammin, esimerkiksi alppikärhö.

 Ja vielä keltapeippi parhaimmillaan

Vähän vaaleanpunaista

Keltaisen ja valkoisen kauden väliin tulikin vaaleanpunaisten kukkien aika.Tähtitulppaanit ehdin kuvaamaan juuri ja juuri, niiden kukinta meni ohi tosi nopeasti.

Sammalleimu kukkii, vaikka täysi kukinta odottaakin kunnon auringonpaistetta. Koivun juurella pilkottaa paljon tummempia kukkia, mutta taimet on minusta ihan samasta paikasta peräisin. Olen jakanut alkuperäistä leimutupasta ja levittänyt sitä pitkin pihaa. Koivun alla on kiviä, joiden päällä leimu kasvaa. Vaikuttaisiko kasvupaikka noin paljon kukkien väriin?

Hopeatäpläpeippiä olen istuttanut kahta laatua, tässä vaaleanpunainen ja aikaisempi lajike. Kolmas lajike syntyi, niin luulen, hopeatäpläpeipin ja keltapeipin risteytymänä, tummemmat kukat kuvassa.

Pikkusydän kukkii ja kukkii. Tässä puolivarjon paikassa se on yleensä jaksanut kukkia koko kesän.

















Puna-ailakki vaeltaa pitkin pihaa. Sitä ei ole talvi haitannut, taimia on runsasti.

Omenapuun vaaleanpunaisia nuppuja, kukat avautuvat hetkenä minä hyvänsä.















Särkynytsydän aloittaa kukintaa. Se on ilmeisesti kärsinyt talvesta tai keväästä, sillä versot on tavallista matalampia ja kukkavarretkin ovat aika lyhyitä. Taustan valkoiset pilkut ovat tuoksumataran nuppuja.

Huhuu, peloteltiin pakkanen pois

Yöpakkasta ei tullutkaan, onneksi. Ylellä oli eilen niin tehokas varoituskampanja kotipuutarhureille, että varmuuden vuoksi huputin parhaillaan kukkivat marjapensaat.

Pakkasharsoja riitti, kun joskus olen peittänyt viljelypalstan kylvökset keväisin. Luovuin jo siitä tavasta muutama vuosi sitten. Parempi kylvää myöhemmin ja jättää harsot pois, sillä harsojen alla rikkaruohojen kasvuolosuhteet ovat mitä mainioimmat.

Mennyttäkö?

Vaikka en enää ole pysynyt kameran kanssa perässä kuvaamassa edes kaikkea uutta vihreää ja kukkivaa, joidenkin kasvien kasvuunlähtöä olen silti alkanut kaivata.

Neidonruusu näyttää entiseltä. Ruusu on ennenkin kärsinyt talvista, mutta ei näin pahasti. Aikaisemmin joku oksa on kuitenkin jäänyt henkiin ja uusia vesoja on kasvanut, nyt kaikki oksat näyttävät kuivilta.  Kuvassa viime kesän kukintaa, se oli runsasta ja pensas kasvoikin kovasti, yli kaksimetriseksi. Toivottavasti olen liian hätäinen ja uusia juurivesoja ilmaantuu nytkin. Kesän kukinta on kumminkin menetetty;(




 

Toinen talvesta kärsinyt I-vyöhykkeen pensas on ruusuherukka. Oikeastaan se on kärsinyt joka ikisestä talvesta ja ehdin jo suunnitella, mitä uutta kokeilisin pensaalta vapautuvassa paikassa. Tänään kumminkin pensaan juuressa näkyi uutta kasvua. Kovin suurta toivoa pensaan pärjäämisestä ja kukinnasta ei ole. Pensas ei vain osaa syksyllä valmistautua ajoissa talveen, tai siltä se näyttää, kun lehdet ovat vihreät siinä vaiheessa, kun muut herukat ovat jo pudottaneet lehtensä. Keväisin olen poistanut pensaasta kuolleita oksia eikä se ole kukkinut istuttamisen jälkeen kertaakaan. Täällä pensas uutena ja kukkivana.

Mahdollisten menetysten listaan pitää lisätä myös lumikärhö. Jos se ei lähde versomaan juuresta, niin luovutan. Tämä oli jo toinen taimi, ja lisäksi kolmatta kokeilin kasvattaa ruukussa. Viimeisin yksilö sentään selvisi yhdestä talvesta, kasvoi, mutta ei kukkinut viime kesänä. Eli ei tämän pihan kasvi, harmi.

Lista jatkuu. Mitäs menin  keväällä kirjoittamaan, että ruukussa talvehtivilla perennoilla ei ole mitään hätää. Ne siis kuolivat. Ei ihan kaikki, mutta mm. palavarakkaus ja harmaamalvikki menehtyivät.  En edes muista, mitä kaikkea ruukuissa oli, ukonhattu kumminkin selvisi. Kuvassa palavanrakkauden punaisia kukintoja viime kesältä, se oli jo silloin viettänyt yhden talven ruukussa.



Ja lista jatkuu yrteillä: salvia, raskanrakuuna, viinisuolaheinä, sitruunamelissa. Suolaheinän siementaimia onneksi löytyi ja toivon, että sitruunamelissakin vielä ilmestyy jostain.  Osa kasveista on lähtenyt hitaasti kasvuun, mutta onko se vain näköharhaa ja kasvit ovat aikataulussaan, kesä vain on aikaisessa?

Suurin osa kasveista voi kuitenkin hyvin.  Kärsivän ruusuherukan vieressä rungollisella punaherukalla on ennätyskukinta. Mustaherukka kukkii myös hyvin, karviaisia en ole ehtinyt edes katsomaan. Omena- ja luumupuissa on hirveästi nuppuja. Ruusuherukan vieressä kukkivat narsissit ja kesäpikkusydämet. Tuo on niin outo väriyhdistelmä, että piti  ihan tarkistaa vanhoista kuvista: pikkusydän ei ole aikaisemmin ehtinyt kukkimaan samaan aikaan narsissien kanssa.

Tuli keltaista ja muitakin värejä

Vielä alkuviikosta lisäsin väriä pihalle keltaisilla orvokeilla, mutta nyt uusia väripilkkuja putkahtelee pitkin pihaa hämmästyttävällä vauhdilla. Pihakierros pitää tehdä monta kertaa päivässä, kun aina on jotain uutta nähtävää:)


Parvitulppaanit avautuivat omenapuun alla eilen. Ensimmäiset narsissit ovat avautuneet ja kevätesikkokin kellertää nuppuisena. Onnenpensas ehti jo kukkia, kaksi kukkaa tänä vuonna!

Keltavuokot kukkivat täysillä. Ne ovat alkaneet levitä aika hyvin eli pihan lehtoalue omenapuun ja luumupuiden alla sopii niille kasvupaikaksi. Myöhemmin kesällä ne jäävät päivänliljojen peittoon. Päivänliljat kasvavat tosin sellaisella vauhdilla, että toivottavasti eivät peitä vuokkoja liian aikaisin.

Vuokkojen kaverina on käenrieska. Kaivoin muutaman minisipulin kaksi vuotta sitten  kerrostalopihan kovasta nurmikosta paljain käsin ja kynnet verillä.  Mukavaa, että lähtivät kasvuun.









Ihan kohta avautuvat vaahteran kukat. Sen kullanpunertavia silmuja olen pysähtynyt ihailemaan aina ohikulkiessa.  Oksa näyttää muuten pelottavalta, valmistautuisiko pyydystämään kimalaisia?








Juuri nyt valkoista on vain valkovuokkomättäissä kun lumikellotkin lakastuivat jo. Sinisen ja keltaisen jälkeen valkoisesta tulee valtaväri etenkin kun omena- ja luumupuut alkavat kukkia.








Alkukevät pihalla on sininen. Sinivuokkoja, kevättähtiä, skilloja, tuoksuorvokkeja, ja krookuksia tietysti. Ne ovat alkaneet lakastua auringossa, mutta kevätkaihonkukka ja pikkutalvio ovat tulleet tilalle.














Omenapuun hiirenkorvat ja kukkasilmut varjostavat jo vähän kevättähtiä. Skilla on levinnyt tännekin. Maanpinta on vihreänä pieniä sipulikukkien alkuja, taitavat olla skilloja nekin.








Pikkuisen punaista näkyy luumupuun juurella, pihaesikoita. Ja sinivuokkoja täälläkin, siemenet ovat tulleet esikontaimien mukana.

Violetti ei värinä mitenkään loista, mutta kirjopikarililjoja kannattaa käydä katsomassa lähempää. Samaa sävyä on pikkusydänten nupuissa.

Kaipasin keltaista

Ostin orvokkeja värinkaipuuseen, vaaleankeltaista, vähän orassia ja punaista.  Piristävät kovasti. Koska orvokit yleensä jaksavat kukkia koko kesän, niin voi olla, että tänä vuonna muutkin kesäkukat tulevat olemaan  yhtä aurinkoisia.

Ilta-aurinko oli todella häikäisevä.  Vai tuliko hohto sinivuokoista?