Muutama kuva kesäkuulta

Sadepäivänä ehtii käymään läpi otettuja kuvia.
Alppikärhö on tehnyt useampia siementaimia, mutta tämä vaaleanpunainen on kruunukärhön jälkeläinen värin perusteella. Voisi se olla risteymäkin, sillä kukat ovat suuremmat kuin istutetussa kruunukärhössä. Tai sitten suuri koko johtuu yksinkertaisesti siitä, että kasvi on itse löytänyt hyvän paikan eikä kukaan ole siirrellyt ja retuuttanut sitä ympäri pihaa parempaa paikkaa etsien.

Rönsyleimu on muutaman vuoden jurottamisen jälkeen levinnyt reheväksi polunreunukseksi. Ahomansikkaa on ihan joka paikassa. Ensimmäiset mansikat on usein löytyneet juhannuksen aikoihin, mutta ei tänä vuonna.  Kukinta on ollut runsasta, ja niin myös kasvimaan mansikoilla.

Katsoin Gardeners' Worldia yhtenä päivänä youtubesta, ja siellä haastateltiin camassian kasvattajaa. Alkoi vaikuttaa tutulta, ja kas, pari tähtihyasinttia piileskeli penkissä. 
Taustan punalehtinen on peruukkipensas, jonka en uskonut selviävän talvesta. Lehdet tulivat myöhään, mutta nyt se kasvaa hyvin. Vuorikaunokki yrittää tukahduttaa molemmat.  Olin siirtävinäni vuorikaunokin pois peruukkipensaan tieltä viime kesänä, mutta ei se niin helpolla luovuta. 

Harmaa-ajuruoho on vähintään tuplannut kokonsa viime kesästä. Sen suunta on tarmokkaasti pois kukkapenkistä.

Koira ei yleensä välitä kasveista, mutta tämän taimen se on nyhtänyt ylös pariinkin kertaa ja luulin jo menettäneeni koko kasvin. (Toinen koiraa ärsyttänyt kasvi on kissankäpälä. Viereinen mirrinminttu on sen sijaan saanut olla rauhassa.)

Kanadanruohokanukka on ollut pihassa monta vuotta. Tämänkin kasvin luulin siirtäneeni kokonaan parempaan (=varjoisampaan, kosteampaan) paikkaan, mutta suikertavia juuria oli jäänyt alkuperäiselle alueelle ja nyt puhkesi ensimmäinen kukka!

Edellisessä postauksessa suunnittelin uutta pensasta, tässä uusi tulokas purppuraheisiangervo Lady in Red sovituksessa, tuo keskellä pilkottava punalehtinen. Olen aika tyytyväinen;)

Kitkemistä ja suunnittelua

Kitkiessä pihaa tulee tarkasteltua monesta kuvakulmasta. Joskus, melkein, voin kadota kasvien sekaan.
Aloin syksyllä keräämään Pinterestiin kuvia siitä, miltä toivosin omalla pihalla näyttävän. Piha on kokeilu- ja puuhapaikka ja mieli ja innostus muuttuu koko ajan. Minusta tuntui, että pihalla on kaaos ja alan muokkaamaan pihaa toiseen suuntaan ennen kuin edellinenkään 'versio' on valmis. Mutta kummasti kuvat selkeytti. Selvästi haluan, että talo piiloutuu kasvillisuuden sekaan, tyylistä viis, vähän boheemi?
Punalehtiruusun ja rohtokatajien väliin mahtuisi hyvin yksi pensas, aluetta voi vähän leventää, että perennoitakin sopii väliin ja reunalle.  Ja terassin pylväät kaipaavat ihan selvästi viiniköynnöstä. 

Piha täyttyisi nopeamminkin, jos kasvien antaisi levitä vieläkin hillittömämmin.  Pihaa siivotessa mietin, mikä olisi se työllistävin kitkettävä. En osannut päättää: vaahtera, luumupuu, peipit, mäkimeirami, suikeroalpi, maahumala, ahomansikka, niittytädyke, rönsyansikka, viinisuolaheinä,  kanadanpiisku, kanadanvuokko, vuohenkello, keltasauramo, ukonkello, piparminttu, puistolemmikki,. Pahimmat listan kärjessä, jotain saattoi unohtua. Listalla ei kumminkaan ole voikukka, vaikka se juuri nyt pilkuttaa aurinkoisesti nurmikkoa.

Kultatyräkki on näitä helppoja kasveja, se saisi siementääkin.

Ihan pieni huijaus

Aurinkoinen pensaiden vierus kaipasi selvästi jotain. Laajensin istutuksia viime kesänä, mutta en sitten tajunnut istuttaa sipulikukkia syksyllä. Nyt on asia korjattu, taimimyymälästä löytyi helmihyasittiruukkuja. Ihan kuin olisivat olleet tuossa aina.  Toivotaan, että juurtuvat näin keväällä istutettuina.

Pihatöiden kanssa tulee vielä kiire, niin vähän niitä on päässyt tekemään. Oksien ja perennan varsien silppuamista ja haravointia ja pikkuisen kitkemistä, siinä se.  Penkkien kanttaus olisi seuraavana työlistalla.

Siivouspäivä

Työt jumittaa ja nenä tukossa ja ääni vain pihisee yskänpuuskien välillä. Onneksi pääsee jo pihatöihin. Aamulla paistoi aurinkokin ja ulkoilmassa on paljon helpompi hengittää. Talon pääty on sula, joten keräilin haravalla koivunoksia kasaan. Pihakierroksella näkyivät ensimmäiset lumikellonnuput! Jouluruusussa on kaksi nuppua, mikä on tuplasti viime vuoteen verrattuna.

Ja sitten sain tehtyä työn, johon tarttuminen on ollut kamalan vaikeaa: puhdistin linnunpöntön.  Taisin jotenkin pelätä, mitä pöntöstä löytyy!? Siellä oli pehmoisennäköinen patja mm. sammalesta ja koirankarvoista. Pesästä on lähtenyt maailmalle kolmen kesän aikana viisi talitiaispoikuetta.

Puhdistaminen oli lopulta todella helppoa, ruuvi vain auki ja etuseinä ylös. Pönttö on niin matalalla, että mitään tikkaitakaan puuhaan en tarvinnut.  Laitoin puhtaalle pohjalle vähän heiniä ja koirankarvoja, koska olen lukenut jostain, että linnut voivat yöpyä pöntössä vaikka ei ole pesintäaika ja sen takia siellä on hyvä olla lämmikettä. Tiaiset eivät ole lukeneet samoja ohjeita, todella epäluuloisina ne kävivät kurkkimassa lentoaukon suulla. En huomannut, uskalsivatko mennä ollenkaan sisälle. Taisivat katsoa, että tuli kovasti lisätöitä tälle keväälle kun pesä pitää rakentaa alusta. Vein niille auringonkukansiemeniä, että jaksavat.

Ihan kohta

pääsee pihalle! Lumi sulaa, sormet syyhyää. Mistä nuo vasemman alakulman ruohotupsutkin on ilmaantuneet, pitäisi päästä kitkemään. Koivunoksien keräilyllä voin aloittaa. 

Koivun juurella on krookuksia, mutta ei näy piikkejä vielä. Tarkistan tilanteen tietysti joka kerta ohikulkiessa, siis monta kertaa päivässä.

Edelleen joulutunnelmissa

Tunsin itseni ihan hortonomiksi, kun sain ensimmäisen kerran edellisvuotisen amarylliksen kukkimaan (kuvassa tuo punainen, valkoinen on tämänvuotisen kasvin kolmas kukkavarsi). En tosin tehnyt yhtään mitään. Amaryllis vietti kevään ja kesän varjoisella kuistilla viherkasvina. Loppusyksystä sen lehdet kellastuivat ja sitten unohdin ruukun muiden kasvien taakse. Välillä tuli ajatus mieleen, että mitähän tuolle tekisin, poiskaan ei tullut heitettyä kun sipuli tuntui kovalta. Ennen joulua alkoi näkyä vihreää. Ajattelin, että tulee taas uusia lehtiä niin kuin ennenkin, mutta tulipa kukkavarsi.
Aikaisemmin olen yrittänyt enemmän, ottanut sipulin ruukusta kuivamaan, katkonut lehtiä yms, mitä yleensä neuvotaan ohjeissa, esim. täällä.
Sen verran aion noudattaa noita ohjeita, että vaihdan tänä keväänä sipuleille uuden mullan kunhan kukat kuihtuvat. Sitten unohdan taas, saa nähdä, onnistuuko kukitus ensi jouluna vai satuinko viimeksi saamaan vain erityisen elinvoimaisen kukkasipulin.